Samppanjasapelit

Samppanjasapeli antaa juhlatilaisuudelle uusia ulottuvuuksia

Kun tilaisuus on erityisen merkittävä, samppanjapullon avaaminen korkkia vääntämällä ja pieni suhahdus avautuvan pullon päästä ei kerta kaikkiaan tunnu riittävän juhlalliselta. Joskus sitä vain haluaa juhlia tyylillä! Ja on vaikea keksiä juhlavampaa ja näyttävämpää tapaa avata pullo kuplivaa kuin sapelointi.

Kun sapelilla sivalletaan oikeaoppisesti samppanjapullon kaulaa, korkki lentää voimalla irti, ja sen ympärille jää pieni lasirengas. Lasi on leikkautunut puhtaasti irti pullosta. Itse asiassa kaikki tapahtuu enemmän pullon paineen kuin itse sapelin ansiosta. Oli miten oli, samppanjan sapelointi on erittäin juhlava toimenpide, joka sopii mainiosti juhlien alkamisen merkiksi. Jos etsit hieman tavallisesta poikkeavaa tapaa tarjoilla kuohuviiniä, pullon avaaminen sapelilla on aina yhtä vaikuttava ratkaisu. Sapeloinnin on tarkoitus olla näyttävä ja tyylikäs ohjelmanumero. Ja sitä se todella onkin!

Samppanjan sapelointi vaatii valmistelua

Samppanjapullon sapelointi eli sabrage ei ole vaikea tehtävä. On kuitenkin muutamia asioita, jotka on otettava huomioon ennen aloittamista. Varmista ensinnäkin, että ympärilläsi on runsaasti tilaa. Siis erittäin runsaasti. Samppanjakorkki voi nimittäin lentää kauas ja kovalla voimalla, etkä varmasti halua, että sen lentoradalla on ihmisiä tai arvoesineitä. Parasta olisi suorittaa toimenpide ulkosalla, missä etäisyyksistä on helpompi huolehtia.

Valmistele pullo ennen aloittamista. Tämä tapahtuu poistamalla foliokapseli ja teräslanka. Halutessasi voit myös kiristää teräslangan uudelleen korkin ympärille, kunhan se on irti lasista. Parhaan tuloksen saat, kun pullo on jäähdytetty jääkaappikylmäksi.

Miten samppanjasapelia käytetään?

Pitele pulloa niin, että sen kaula osoittaa itsestäsi poispäin. Ota hyvä ote pullosta: aseta peukalosi pullon pohjassa olevaan syvennykseen ja tartu pullon pohjaan muilla sormilla. Etsi viiva, joka kulkee pulloa pitkin ylhäältä alas. Tämä on pullon sauma tai liitos.

Sapelia liu’utetaan tätä viivaa pitkin pullon päällä. Voit harjoitella liu'uttamalla sapelia muutaman kerran alhaalta ylöspäin kohti korkkia. Toista sitten liike, mutta vie se tällä kertaa rivakasti loppuun eli korkkiin asti, kunnes sapelikätesi ojentuu suorana eteenpäin. Kun sapelin reuna osuu pullonkaulan paksuun reunukseen, korkki lentää samassa irti kuin itsestään.

Itse asiassa pullossa oleva paine tekee lähes kaiken työn. Kun sitten poimit korkin maastosta, huomaat, että sen ympärille on jäänyt kapea lasirengas. Pullo puolestaan on leikkautunut siististi poikki kaulan yläosasta. Sinun ei tarvitse huolehtia juomaan sekoittuvista lasinsiruista, vaikka korkkiin ei olisikaan jäänyt lasirengasta. Paine on niin kova, että se ampuu varmasti pienimmätkin lasinsirpaleet kauas pullosta.

Voit siis huoletta ryhtyä kaatamaan kuohujuomaa esityksestä vaikuttuneille juhlavieraillesi. Skool!

Voiko muita kuin samppanjapulloja avata sapelilla?

Olutpulloa ei kannata edes yrittää sapeloida, koska sen sisällä oleva paine ei yksinkertaisesti riitä. Samppanjasapelilla voi kuitenkin helposti avata muitakin kuohuviinejä kuin samppanjaa, kuten cava-, spumante-, sekt-, crémant- ja monia muita kuohuviinipulloja.

Jos makuelämys on sinulle tärkeintä, pullon avaaminen sapelilla ei välttämättä ole paras ratkaisu. Samppanjan sapelointi ei nimittäin ole kaikkein hellävaraisin tapa avata pullo kuplivaa. Jos haluat varmistaa, että pisaraakaan kultaista nektaria ei pääse valumaan hukkaan, avaa pullo käsin vääntämällä, ilman ylimääräisiä kuohuja.

Sabragessa ei nimittäin ole kyse makunautinnoista, vaan etusijalla ovat juhlallisuus, tyylikkyys ja näyttävyys.

Sabragen historia – mistä samppanjan sapelointi on saanut alkunsa?

Samppanjapullojen avaamisesta sapelilla on olemassa lukemattomia tarinoita. Yksi niistä kertoo legendaarisesta Madame Clicquot-Ponsardinista (1777–1866), joka avioitui nuorena varakkaaseen Clicquot-sukuun. Hän jäi leskeksi 27-vuotiaana vuonna 1805 ja otti siitä lähtien johdon perheensä samppanjayrityksessä.

Madame Clicquot-Ponsardin, joka tunnetaan paremmin nimellä La Grande Dame de la Champagne tai La Veuve Clicquot, tunnettiin myös siitä, että hän järjesti suuria juhlia Napoleonin upseereille ja ylemmille keskiluokille. Kertoman mukaan juhlien tarkoituksena oli muun muassa varmistaa, että leskirouvan kartanot ja arvokkaat viinitarhat pysyisivät hänen omistuksessaan. Kun juhlat lesken talossa olivat ohi, La Veuve Clicquot tapasi antaa kullekin upseerille matkaevääksi pullon samppanjaa, jonka he sitten saattoivat nauttia ennen sotaan lähtöä.

Hevosen selässä istuvilla upseereilla oli vaikeuksia poistaa kapsyyli, irrottaa metallilangat ja avata korkki ratsastaessaan. Tarina kertoo, että eräänä päivänä eräs nuori upseeri kyllästyi yrittämään, otti sapelinsa esiin ja viilsi samppanjan kaulan poikki yhdellä pitkällä iskulla. Samppanjan sapeloinnin jalo taito oli syntynyt.

Toisten tarinoiden mukaan Napoleon Bonaparte kuljetti aina samppanjaa mukanaan, kun hänen armeijansa lähti sotaan. Siitä juontaa juurensa sisukkaan korsikalaisen sanomaksi väitetty: ”Nautin samppanjaa juhliakseni voittoa, ja häviön hetkellä juon sitä lohduttaakseni itseäni” – Napoléon Bonaparte

Keltainen leski – ratkaiseva hahmo samppanjan historiassa

Leskirouva Clicquot-Ponsardin keksi myös remuage- eli tanssitustekniikan, pupitre-telineen ja dégorgé-prosessin. Kaikki nämä liittyivät menetelmään, jonka tarkoituksena oli poistaa toisen käymisen aikana pulloon kertynyt ylimääräinen sakka. Prosessin tuloksena samppanjasta tuli hienompikuplaista ja kirkkaampaa. Clicqout-Ponsardinin samppanjatalosta tuli sekä yksi Venäjän keisarikunnan suurimmista samppanjatoimittajista että vakiintunut tarjottava kaikissa ranskalaisissa juhlissa.

Samppanjatalon tuotteiden lempinimi “Keltainen leski” viittaa leskirouvaan ja pullojen keltaisiin etiketteihin. Esimerkiksi Tanskassa samppanjatalon juomalla on aikoinaan ollut hieman huono – ja täysin perusteeton – maine liian happamana. Veuve Clicquotin samppanjat ovat kuitenkin erinomaisia, ja erityisesti prestige cuvée La Grande Dame kuuluu Champagnen suurten samppanjatalojen ehdottomaan kärkeen.

Millaista sapelia käytetään samppanjan avaamiseen?

Samppanjasapeleita on kahta perusmallia: klassinen malli, joka jäljittelee Napoleonin kevyen ratsuväen (husaarien) käyttämiä sapeleita, ja lyhyempi, niin kutsuttu “arabialainen” malli.

Klassiset sapelit ovat näyttäviä, seremoniallisia ja juhlavia. Niitä on saatavana useita eri versioita. Lyhyempiä arabialaisia malleja taas käytetään useimmiten ennätysyrityksissä. Ne istuvat hyvin käteen ja ovat tehokkaita työkaluja silloin, kun on tarkoitus avata useita pulloja peräjälkeen.

Nykyaikainen samppanjasapeli ei ole kovin terävä, sillä se on suunniteltu nimenomaan samppanjan avaamiseen. Se ei siis ole ase, vaan ennemminkin taloustarvike.

Voinko käyttää samppanjasapelia ilman aselupaa?

Tarvitaanko samppanjasapeliin lupaa? Kyllä ja ei. Kaikki riippuu siitä, miten säilytät sapeliasi. Poliisin mukaan samppanjasapelin käyttäminen ei edellytä ampuma-aselupaa, koska sapeli ei ole terävä. Sapeleita voi ripustaa esimerkiksi seinälle koristeeksi, mutta koska kyseessä on teräsase, niidenkin kantaminen julkisella paikalla ilman selvää hyväksyttävää perustetta on kielletty.